maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kulttuurin siemenet


Viime keväänä sain Berliinin egyptiläisessä museossa ajatuksen uudesta taideprojektista. Kokemusta voisi varmaankin kutsua harvinaiseksi inspiraation hetkeksi, jolloin kokee vahvasti useiden epämääräisten asioiden loksahtavan paikoilleen ja muodostavan jotain selkeää ja kokonaista. Katsoessani tuhansia vuosia vanhaa pienoisveistosta museossa, ymmärsin kuinka menneisyys viesti jotain itsestään. Hahmon ilmeet, asento ja olemus välittivät informaatiota tuhansien vuosien takaa ja pystyin ymmärtämään siitä osan. Tämä tuntui päätähuimaavalta oivallukselta.
Visio kasvoi ja laajeni, joten aloitin työskentelemään sen äärellä. Ensin kirjoittaen ajatuksiani ylös kutakuinkin ymmärrettävään muotoon ja sitten tehden muutamia ns. prototyyppejä fyysisesti mallintamaan syntyvän projektin yhtä osa-aluetta. Katsotaan nyt sitten miten tämä hanke reaalitodellisuudessa aukeaa. Toteutuakseen laajemmin, tarvitaan tietysti hieman alkupääomaa. Apurahahakemusten lisäksi ostankin nykyisin joka perjantai Luonto-arvan...
Koska projektia on mahdotonta ilmaista lyhyesti, joudun tekemään poikkeuksen blogissani. Nyt on siis enemmän tekstiä kuin kuvia. 
 Mikäli luettuasi kiinnostuit mahdollisesti osallistumaan projektiin tai ihan vaan kommentoimaan sitä, niin laita vaikka sähköpostia osoitteeseen: juhawelling@gmail.com
 Kaikki palaute on tervetullutta. Tässä projektin esittely:




Kulttuurin siemenet -hanke

Kulttuurin siemenet hankkeen päätavoite on taltioida aikamme kulttuurisia saavutuksia taiteen keinoin tuleville sukupolville. Pyrkimys on myös herättää keskustelua siitä, mitkä ovat ihmisyyden kannalta olennaisimpia löytöjä (arvomaailmoja, yhteiskuntarakenteita, ekologisia havaintoja) joita tänä päivänä olisi aiheellista taltioida tuleville sukupolville. Missä me olemme onnistuneet ja mitä virheitä olemme tehneet? Osaammeko siis säilöä tiedon siitä, mistä hyvä elämä saa alkunsa? Voiko tämän tiedon säilöä 1000 vuodeksi? Entä 10000 vuodeksi?


Projektin taustoista
Kulttuurin siemenet -hanke syntyi ajatuksesta, miksei kulttuuria voisi koittaa säilöä samalla tavalla kuin kasvien siemeniä säilötään siemenpankkeihin. Nykyisin eri puolilla maailmaa on noin 1 400 siemenpankkia. Hankkeista kunnianhimoisin on Huippuvuorten siemenholvi, joka sijaitsee hiekkakivivuoren ikiroudassa vain hieman yli tuhannen kilometrin päässä pohjoisnavasta. Holvi toimii kaikkien maailman muiden siemenpankkien varmuusvarastona. Kopioita niiden kokoelmista säilytetään jatkuvasti viilennetyllä, järistyksettömällä seudulla 122 metriä merenpinnan yläpuolella. Näin varmistetaan siementen säilyminen kuivilla vaikka napajäätkin sulaisivat(kts. linkki 1 s.5).
Olisiko siis mahdollista suunnitella erilaisia korroosion kestäviä kapseleita - kulttuurin siemeniä - joiden sisälle kerättäisiin kulttuuri-informaatiota talteen?


Alkuvaiheen toteutus 
Käynnistin hankkeen 6 kuukauden mittaisen itsenäisen taiteellisen työjakson avulla. Käytännössä työ jakautui muutamaan eri vaiheeseen:
1. Kapseleiden ja sisällön valmistus
Kapselit
Olen ammatiltani kuvanveistäjä ja valitsin ensimmäisten kapseleiden materiaaliksi keramiikan. Saven työstäminen on itselleni entuudestaan tuttua ja pystyn toteuttamaan kaikki työvaiheet itsenäisesti. Keramiikka kestää myös hyvin korroosiota. Aloitin kapseli-prototyyppien tekemisen kesällä 2014 ja sain valmiiksi kolme prototyyppiä, jotka ovat oheisissa kuvissa.
Teknisesti kapselin tulee olla kaksiosainen, kosteutta keräämätön ja avattavissa melko yksinkertaisilla työkaluilla. Visuaaliselta ilmeeltään sen on tarkoitus olla kaunis, itsenäinen taideteos. Erilaisten siementen tai perhosten koteloita varioivat muodot ovat yksi mahdollinen lähtökohta. Lisäksi tietty käsintekemisen jälki tekee kapselista helpommin lähestyttävän ja toimii viestinä, että tämä esine on turvallista avata. Kapselin koko on aluksi n. 20/20/20cm.
Hankkeen toteutuksessa on huomioitava olennaisena osana sen ekologiset vaikutukset. Luontoon kätkettävät kapselit eivät saa sisältää raskasmetalleja ja kapseleiden lukumäärää on tarkoin harkittava. Kovin heppoisin perustein ei kannata valmistaa ja säilöä tulevaisuuteen esineitä. Käsityönä valmistetut kapselit tosin rajoittavat lukumäärää jo työlään ja hitaan valmistusprosessin ansiosta. Sama harkinta on tehtävä myös sisällön puolella. Miksi jokin ajatus on niin tärkeä, että se kannattaisi säilöä?


Kapseleiden sisältö ja kysymys kielen säilymisestä
Sisälle kapseliin on tarkoitus valaa pronssista tai valmistaa keramiikasta erilaisia informaatiota välittäviä esineitä, viestejä tulevaisuuteen.
Esineet voivat olla esimerkiksi pienoisveistoksia tai sarja pieniä reliefitauluja jotka muodostavat kuvasarjan. Sisällön osalta on pyrittävä ratkaisemaan kysymys siitä, avautuuko niiden sisältämä informaatio tulevaisuudessa. Kuinka kauas kestää kieli, entä mikä kieli se on? Jos käyttää kirjoitusta, onko mahdollista liittää mukaan jonkinlainen koodiavain? Ovatko kuvakieli ja muotokieli sittenkin kirjoitettua universaalimpaa? Tätä voi hahmottaa perehtymällä arkaaiseen sekä varhaisten korkeakulttuurien taiteeseen. Molempien kohdalla merkkikielen avaaminen on melko työlästä, mutta jo pieni veistos pystyy kertomaan katsojalleen paljon informaatiota. Esimerkiksi vaikkapa perhepotretti, jossa isä on veistetty huomattavasti äitiä suuremmaksi, tai toisinpäin (arvoperspektiivi). Ilmeet ja asennot kertovat myös perheen välisistä suhteista.
Ensimmäisissä prototyypeissä liitin pienoisveistosten ohelle kolmella eri kielellä kirjoitetun kielilaatan (mukaelma Rosettan kivestä, jossa kolme eri kieltä toimivat hieroglyyfien koodiavaimena, kts. linkki 2).

Laajentuessaan hanke tukee myös kielten säilymistä osallistujien käyttäessä omaa äidinkieltään mukana kapseleiden informaatiossa. Yksi hankkeen osa-alue tuleekin painottaa kielten säilymiseen. Esimerkiksi runojen kätkentä kolmikielisinä savitauluina on toimiva tapa herättää keskustelua uhanalaisten kielten säilyttämisen puolesta.





prototyyppi 1


proto 1. kielilaatta




2. Geokätköilyä koordinaateilla, sekä ilman koordinaatteja
Mitä kapseleille on sitten tarkoitus tehdä? Aion seuraavaksi valmistaa 10 kpl erilaisia kapseleita sisältöineen ja etsiä niille piilopaikkoja maastosta. Tarkoitus on antaa joidenkin kätkentäpaikkojen sijainti gps-tiedoilla yleiseen tietoon ja rakentaa tällä tavoin aikaa myöten laajeneva geokätkö-taidenäyttely. Osa kapseleista sen sijaan kätketään ilman koordinaatteja ainoastaan dokumentoiden niiden sisältö valokuvin tai tekstein. Viesteihin tulee sisällöllisiä eroja riippuen siitä, kohdistaako viestin omalle ajalle vai tulevalle.
Etelä-Suomesta löytyy paljon kallioista maaperää, jonka suojaisiin katvealueisiin tai halkeamiin kapseleiden piilottaminen onnistuu. Maaperään hautaaminen aiheuttaa liiaksi korroosiota joten kalliomaasto soveltuu tarkoitukseen paremmin. Ovathan suomalaiset kalliomaalauksetkin säilyneet melkoisen ajanjakson. Karkea yleisarvio on, että ensimmäiset maalaukset on tehty noin 5 000−4 500 eaa(kts. linkki 3. s.5). Oikea sijainti kallion suojassa on ollut yksi olennainen syy maalausten säilymiseen ja tämä tulee huomioida myös kapseleiden kätkennässä.

Tarkoitus tietysti on, ettei ilman koordinaatteja kätkettyjä kapseleita löydä heti ensimmäinen marjanpoimija, vaan ne säilyisivät piilossa vähintään muutaman kymmenen vuotta. Ulkopintaan kannattaa kuitenkin kaivertaa kohtelias kehotus jättää siemen paikoilleen mikäli joku sen löytää, sekä hankkeen yhteystiedot jotta löytäjä voi selvittää mistä on kyse ja mahdollisesti raportoida löydöstään. Koska projektin alkuvaihe on lähinnä symbolinen, mitään todellista haittaa siitä ei seuraa löydetäänkö kapseleita ´liian aikaisin´ vai löydetäänkö niitä koskaan. Olennaisempaa on sen sijaan herättää ajattelua siitä mitä meidän aikamme jättää jälkeensä ja mitkä asiat kulttuurissamme olisivat säilyttämisen arvoisia.

3. Projektin näkyvyys
Hankkeen yksi merkittävä osa on luoda avoin keskustelufoorumi, jossa jokainen asiasta kiinnostunut voi ilmaista oman näkökulmansa siitä, mitä ajastamme tulisi säilyttää tuleville polville.
Aluksi toimivin tapa on luoda internetiin oma esittelysivusto sekä keskustelufoorumi hankkeelle. Vaikka aluksi teen työtä itsenäisesti omalla rajallisella maailmankuvallani, on erittäin olennaista saada mukaan muiden ihmisten näkökulmia sekä teoksia aiheesta. Kapseleiden teko-ohjeiden valmistus on tarkoitus jakaa kaikkien kiinnostuneiden saataville, jotta taiteilijat ympäri maailmaa voisivat tulevaisuudessa osallistua kukin omalla maaperällään hankkeeseen itsenäisinä tahoina. Erilaisilla kulttuureilla on paljon toisistaan poikkeavia näkökulmia tarjottavaksi kysymykseen siitä mitä on ´hyvä elämä´ ja näiden esille tulevien näkemysten yhteen saattaminen olisi mielestäni hedelmällistä. Luulen, että keskustelun kautta löytyy myös paljon yhteisiä asioita kulttuurieroista huolimatta. Keskustelufoorumin kautta kaikki kiinnostuneet voivat esittää esimerkiksi kirjoituksin tai piirustuksin omia ajatuksiaan, joita kapseleiden tekijät voivat vapaasti käyttää lähtökohtanaan omalle työskentelylleen.

Olkisavustusta

proto 2


4. Hankkeen nykyinen vaihe ja tulevaisuus
Keväällä 2015 järjestän pilotti-hankkeen oman opetustyöni ohessa. Toteutan projektin Paasikiviopiston kuvataidetyöpajana (toimin opistolla tuntiopettajana). Työpajassa valmistamme kukin oman kapselin ja kätkemme sen maastoon. Työpaja ja tulokset dokumentoidaan hankkeen kehittämisen avuksi. Tämän pilottihankkeen avulla on myös tarkoitus selvittää hankkeen soveltuvuutta taideopetuksen kehyksenä.
Aloitan hankkeen itsenäisenä taideprojektina, mutta etsin yhteistyökumppaneiksi asiasta kiinnostuneita taiteilijoita, taideyhteisöjä, insinöörejä, tulevaisuudentutkijoita ja kaikkia joita hanke vain kiinnostaa. Uskon, että aiheelle löytyisi kiinnostusta taiteilijoilta sekä tiedeyhteisöiltä maailmanlaajuisesti.
Kapseleiden ja niiden sisällön valamiseen löytyy korroosiota paremmin kestäviä materiaaleja, joiden käyttö mahdollistuu laajemmilla resursseilla. Sen sijaan, että kulttuurin siemeniä ´viljeltäisiin´ maaperään satunnaisesti kätkijästään riippuen, olisiko mahdollista saada näitäkin siemeniä kätkettyä siemenpankkeihin?
Mielenkiintoinen yhteistyökohde olisi myös Olkiluotoon valmistuva ydinjätteen loppusijoitusluolasto. Luolaston rakentamisesta tehdyssä dokumentissa sivuttiin hieman saman suunnan ajatuksia pohdittaessa, miten luolasto merkitään tulevaisuuden ihmisille. Pitäisikö se kätkeä mahdollisimman hyvin vai pitäisikö pyrkiä varoittamaan mahdollisia tulevaisuuden arkeologeja? Ja jos heitä varoitetaan luolaston sisältämästä vaarasta, mikä on silloin oikea kieli? (kts. linkki 4. s.5).



Linkit:
2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Rosettan_kivi



2 kommenttia:

  1. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1444793541697

    "On köyhä ja lukutaidoton alkuperäiskansa, jolla on hallussaan mahtava salaisuus. Juurakon alle on kätketty ikivanha mäntypuinen lipas. Sen sisällä on hallitsijoiden kirjoittamia papereita, jotka antavan kansalle toimeentulon ja elämän.

    Aarrettaan suojellakseen kylän asukkaat ovat valinneet keskuudestaan kolme eri perheisiin kuuluvaa miestä, jotka ainoina tietävät kätköpaikan. Jos yksi miehistä kuolee, kaksi muuta valitsevat tilalle uuden salaisuuden haltijan.

    Näin aarre säilyy tallessa vuosisatojen ajan, kunnes se sodan melskeessä unohtuu – löytyäkseen vuosikymmeniä myöhemmin uudelleen."

    ***

    "Osa papereista oli metsässä vietettyjen vuosien aikana tuhoutunut lukukelvottomiksi, mutta paljon oli säilynytkin.

    "On ihme, että ne ovat säilyneet sellaisissa oloissa. Se lipas on ollut niin tiivis ja hyvin saumattu, että sinne sisälle ei ole päässyt kosteutta", hän sanoo."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, itselläni oli juuri sama uutinen koneella auki. Hieno tarina todellakin tuo.

      Poista