torstai 20. tammikuuta 2011

Omakuva

Omakuvia tulee harvakseltaan tehtyä. Oudon haastavaa maalata itsestään esittävä kuva. Itsekriittisyys iskee helposti ja alkaa miettimään sitä miten itsensä näkee tai haluaisi nähdä. Pitäisi olla itselleen rehellinen mutta onko? Vai kaunisteleeko itseä itselleen(näitä jos miettii siinä maalatessa liikaa, niin voi sanoa hyvästit kaikelle luonnollisuudelle käden jäljessä ja pistää pensselit pussiin siltä päivältä)?
Rumuutta ei tietenkään mielellään itsessään näe. Nurmio laulaa hyvin kauneuden ja rumuuden suhteesta kappaleessaan Vielä yksi opetus.

"Ja se joka palvoo kauneutta
eikä tunne rumuutta kohtaan rakkautta
Hän kitukoon päivän kirkkaudessa
ilman yön antamaa lohdutusta"

Kiinnostava aihe silti aika ajoin. Kohde kun muuttuu matkan varrella, tahtoi tai ei. Tässä muutama.










keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Linnankiinteistön muistolle

Meillä Turussa taiteilijoiden työhuoneet ovat herkästi liikkuvaista sorttia. Kaupunki tukee tätä liikettä myymällä milloin minkäkin kiinteistön alta pois. Tällä toiminnalla kaupunki onkin hyvin onnistunut paikkaamaan rajallista talouttaan.
Taiteilijoille kaupungin toiminta antaa oivan mahdollisuuden harjoittaa ruumiinkulttuuria. Liike pitää mielen virkeänä, kun löytää itsensä muutaman vuoden välein kantamasta portaikoissa työtovereidensa grafiikan prässejä tahi muita kulttuurintekovälineitä. Koska itse kulttuurikin painaa, on syytä harkita seuraavien ohjesääntöjen käyttöönottoa:

§ 1. Graafikot luopukoot prässeistään "sillä ne ovat menneen ajan työvälineitä". Digitaalinen kuvankäsittely on nykyaikaa.
§ 2. Veistäjät siirtykööt miniatyyritaiteen kiehtovaan maailmaan.
§ 3. Maalarit ottavat teostensa koolle ylärajan 37/60cm.
§ 4. Työhuoneella olevat työskentelyvälineet sekä teokset on kyettävä pakkaamaan yhteen rinkkaan ja kahteen putkikassiin. Tämä helpottaa suuresti siirtymisiä.

Turun satama-alueella sijainneesta Linnankiinteistöstä siirryimme n.60 kuvataiteilijan iloisena joukkiona kuka minnekin viime vuonna, kun kiinteistö myytiin tuottavampaan toimintaan. Kiinteistön muistoa kunnioittaen (kuvat 6 hengen edesmenneeltä yhteistyöhuoneelta):



Entinen työpiste


On se.





Estelle-laiva purjehti meidän käsipyyhetelineessä..



..ja Touko-Pouko oli vesikraana-pyhimys.


Lastauslaiturilla oli muuton yhteydessä pienimuotoinen näyttely.

Puusta pudonnut



Puu on materiaaleista läheisin. Puuveistoksia 2002-2010:






Kuutio raakaa lautaa. (1/1/1m)










Aukko





Syntymä raakalaudalla (reliefi 1/2m)





Suruvaippa (lev.n50cm)



Puhaltaja





Savuahvenen pää (40/40cm)



Alku (halk.n.60cm)











Lyhyesti virsi kaunis.

Kuolemasta on vaikea sanoa mitään kattavaa. Kuolemasta on helppo puhua, kun se ei ole läsnä. Sen läsnäollessa paljastuu jotain olennaista elämän luonteesta. Kuolemallekin kannattaa toisinaan nauraa, ettei asioista tule ihan kuolemanvakavia. 








Suomalainen Kuolema (reliefi 70/70cm)





Matkaan lähtö (muste, vahaliitu 60/60cm)




tiistai 18. tammikuuta 2011

Punaista

Teki tässä taannoin mieli maalata punaisella. Siinä on kyllä hieno väri. Jotenki oudosti tuntu vatsassa kun maalasin. Elinvoimaa.



Punaista (öljyväri, 80/80cm)







Nousevat (öljyväri, 80/80cm)







Fantasia (öljyväri, 80/80cm)

"Kaikki virtaa, kaikki tanssii."

Viime kesänä aloitin maalaamisen pitkän tauon jälkeen. Veistäminen on vienyt viime vuosina suurimman huomion ja ajan, mutta nyt tuntui hyvältä aloittaa jälleen maalaaminen. Harjoittelua ja löytämisen iloa. Värien käyttö tuntuu olennaiselta. 
Mielessä on usein ollut osa eräästä runosta: "Kaikki virtaa, kaikki tanssii."
Kuistilta katselin kuinka koivun lehdet ensin kellastuivat ja lopulta kieppuivat tuulisina syyspäivinä ilman halki. Täplittivät polun keltaiseksi matoksi. Vedenpinta väreili.




Haavan lehtiä (valok.)



Rantavettä lip lap (valok.)



Syysvirtaa (öljyväri, 20/20cm)



Keltaista sataa (öljyväri, 40/40cm)





Elävää valoa (öljyväri, 80/80cm)




Muotojen virta (öljyväri, 40/40cm)

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kuvia menneisyydestä I

Eli olkoon tämä jonkinlainen kuvallinen katsaus taaksepäin. Lähden liikkeelle mökiltä. Paikka on lapsuudesta saakka ollut jonkinlainen henkinen kotini. Vanhemmiten olen pyrkinyt joka vuosi irtautumaan kaupunkielämästä muutamaksi kuukaudeksi mökille työskentelemään veistosten parissa.

Itsetutkiskelua ja hiljaisuutta, pienistä asioista tulee merkityksellisiä:


Maisema kuistilta (valok.)







Sudenkorento




Suruvaippa














Soutaja (puuveistos pit. 40cm)

Lähetys alkaa, hetkinen

Vanhan työhuoneen ikkunalauta = kuvapäiväkirja.

testing, testing....