Tänä keväänä harjoittelin jälleen hieman havainnosta maalaamista. Opetustyön seurauksena olen kehitellyt ajatusta havainnosta maalaamisen perusteista. Asian voi kiteyttää mielestäni muutamaan perusasiaan ja seuraavassa tarkastelen asiaa paikanpäällä tapahtuvan maisemamaalauksen näkökulmasta.
Ensin on harjoitettava itse havainnointikykyä. Minkä värisiä asiat/ilmiöt tosiasiassa ovat? Värien havainnointikyvyn kehittyessä, on vähintäänkin yhtä olennaista keskittyä värien sekoittamiseen paletilla havaittua vastaavaksi. Olennaista on myös kyky pelkistää ja valikoida ns. vallitsevat värit. Muuten hukkuu maiseman tuhansiin värivivahteisiin ja kokonaisuus unohtuu. On myös muistettava että värit ovat aina jossain suhteessa viereisiin väreihin.
Toinen päähuomion kohde on valööri. Usein keskittyessä väreihin, tuppaa niiden valoisuusaste unohtumaan. Hyvä apukeino on maalauksen alkuvaiheessa pyrkiä hahmottamaan maisemasta sen valoisimmat alueet ja niiden suhde lähialueisiin. Entä kuinka tummia ovat tummimmat alueet?
Paikanpäällä maalattaessa muuttuvat valaistusolosuhteet tekevät asian hieman mutkikkaaksi, varsinkin kun havaittavia asioita on lukematon määrä verrattuna esimerkiksi valokuvaa maalauksen mallina käytettäessä. Valokuvassahan havainto on pysäytetty kuvaushetken näkymään. Paikanpäällä maalatessa maalataankin oikeastaan liikkuvaa kohdetta.
Mikäli maalauksen värit ja niiden valööri ovat likimain havaintoa vastaavia, seuraa tästä tilavaikutelman syntyminen luonnostaan. Ylipäänsä maalaus on jo melko toimiva näihin kahteen asiaan keskittymällä ja niissä onnistuttaessa. Nämä asiat ovat mielestäni jokaisen asiasta innostuneen opittavissa. Tosin ilman mielenkiintoa ei ole motivaatiota, joka on perusedellytys kaikelle oppimiselle ja ilman motivaatiota ei ole harjoittelua joka on kaiken taidon hankinnan/kehittämisen perusta. Lisäksi tarvitaan rohkeutta epäonnistua. Muuten ei voi oppia uutta.
Toki maalaukseen liittyy paljon muuta, kuten maalarin oma kädenjälki - tapa maalata. Havainnosta sitten on mahdollista siirtyä soveltamiseen ja hankalammin määriteltäviin osa-alueisiin, kuten tunnelmaan. Mikä luo maiseman tunnelman? Tuskin pelkät mekaaniset oikeat väri/valööri valinnat. Mielestäni maalarin on kosketettava maalatessaan tunnelmaa, sukellettava siihen edes hetkeksi. Miten voi maalata asian jota ei tunne tai havaitse? Vahingossa kyllä, ja toisinaan maalatessa onkin sellainen olo, että maalauksen herkimmät osa-alueet ovat onnistuneiden vahinkojen synnyttämiä, jotka maalari ymmärtää jättää koskematta. Hieman kuin spontaani ilo, joka syntyy ilman pyrkimystä tai itsetietoista ajatusta.
Tässä alla muutama uusi maalaus/harjoitelma, jotka ovat paikanpäällä maalattuja maisemia keväisestä Vuolenkoskesta. Mukana myös pari innovaatiota maalareille pohjien säilytykseen sekä kuljetukseen.
 |
| Iltanäkymä Konnivedeltä |
 |
Vastaranta illalla. Mitä vähemmän on eri osaalueita, sitä helpompi on keskittyä kokonaisuuteen.
Taivas, vastaranta ja vesi riittää hyvin. |
 |
| vastaranta tuulisena päivänä. |
 |
| Pato-ojalla kävin maalaamassa. |
 |
| luonnosteluvaihe |
 |
| Näkymä Pato-ojalta |
 |
| Kevätlehtiä |
 |
valööriharjoitelma
|
Pohjille rakensin varastoon säilytyspaikan. Käytettävät materiaalit olivat taas sitä mitä mitä löytyy, mutta ihan toimiva tästä tuli:
 |
| maalauspohjat varastoon |
 |
| tarvikkeemme ovat: |
 |
| muuta narua ei löytynyt, muikkuverkon merkistä siis |
 |
| Naru pingotetaan.. |
 |
| ..eteen ja taakse. |
 |
Siinä säilyvät pohjat
sulassa sovussa.
|
Pohjien kuljetus maastosta varsinkin takaisin on usein hankalaa öljyvärin ollessa vielä kosteaa. Tällaisen rakensin kuljetusavuksi. Oli hyvä kantaa.
 |
Pohjien kuljetus maastoon kangas kangasta vasten.
Tarvitaan 2 yhdeltä sivulta saman mittaista pohjaa.
Pohjat ovat ruuvattu laudanpaloihin ylhäältä ja alhaalta kiinni. |
 |
| Laudassa pienet välipalat liimattuna, etteivät pohjat kosketa toisiaan. |
 |
Narulla varmistus paketin kooossapysymiseksi ja samalla syntyy kantokahva.
Systeemi oli helppo rakentaa, melko helppo koota ja tarvittaessa sen saa vesitiiviiksi esim. elmukelmulla. |
