Viime keväänä sain Berliinin egyptiläisessä museossa ajatuksen uudesta taideprojektista. Kokemusta voisi varmaankin kutsua harvinaiseksi inspiraation hetkeksi, jolloin kokee vahvasti useiden epämääräisten asioiden loksahtavan paikoilleen ja muodostavan jotain selkeää ja kokonaista. Katsoessani tuhansia vuosia vanhaa pienoisveistosta museossa, ymmärsin kuinka menneisyys viesti jotain itsestään. Hahmon ilmeet, asento ja olemus välittivät informaatiota tuhansien vuosien takaa ja pystyin ymmärtämään siitä osan. Tämä tuntui päätähuimaavalta oivallukselta.
Visio kasvoi ja laajeni, joten aloitin työskentelemään sen äärellä. Ensin kirjoittaen ajatuksiani ylös kutakuinkin ymmärrettävään muotoon ja sitten tehden muutamia ns. prototyyppejä fyysisesti mallintamaan syntyvän projektin yhtä osa-aluetta. Katsotaan nyt sitten miten tämä hanke reaalitodellisuudessa aukeaa. Toteutuakseen laajemmin, tarvitaan tietysti hieman alkupääomaa. Apurahahakemusten lisäksi ostankin nykyisin joka perjantai Luonto-arvan...
Koska projektia on mahdotonta ilmaista lyhyesti, joudun tekemään poikkeuksen blogissani. Nyt on siis enemmän tekstiä kuin kuvia.
Mikäli luettuasi kiinnostuit mahdollisesti osallistumaan projektiin tai ihan vaan kommentoimaan sitä, niin laita vaikka sähköpostia osoitteeseen: juhawelling@gmail.com
Kaikki palaute on tervetullutta. Tässä projektin esittely:
Kulttuurin
siemenet -hanke
Kulttuurin
siemenet hankkeen päätavoite on taltioida aikamme kulttuurisia
saavutuksia taiteen keinoin tuleville sukupolville. Pyrkimys on myös
herättää keskustelua siitä, mitkä ovat ihmisyyden kannalta
olennaisimpia löytöjä (arvomaailmoja, yhteiskuntarakenteita,
ekologisia havaintoja) joita tänä päivänä olisi aiheellista
taltioida tuleville sukupolville. Missä me olemme onnistuneet ja
mitä virheitä olemme tehneet? Osaammeko siis säilöä tiedon
siitä, mistä hyvä elämä saa alkunsa? Voiko tämän tiedon säilöä
1000 vuodeksi? Entä 10000 vuodeksi?
Projektin
taustoista
Kulttuurin
siemenet -hanke syntyi ajatuksesta, miksei kulttuuria voisi koittaa
säilöä samalla tavalla kuin kasvien siemeniä säilötään
siemenpankkeihin. Nykyisin eri puolilla maailmaa on noin 1 400
siemenpankkia. Hankkeista kunnianhimoisin on Huippuvuorten
siemenholvi, joka sijaitsee hiekkakivivuoren ikiroudassa vain hieman
yli tuhannen kilometrin päässä pohjoisnavasta. Holvi toimii
kaikkien maailman muiden siemenpankkien varmuusvarastona. Kopioita
niiden kokoelmista säilytetään jatkuvasti viilennetyllä,
järistyksettömällä seudulla 122 metriä merenpinnan yläpuolella.
Näin varmistetaan siementen säilyminen kuivilla vaikka napajäätkin
sulaisivat(kts. linkki 1 s.5).
Olisiko
siis mahdollista suunnitella erilaisia korroosion kestäviä
kapseleita - kulttuurin siemeniä - joiden sisälle kerättäisiin
kulttuuri-informaatiota talteen?
Alkuvaiheen
toteutus
Käynnistin
hankkeen 6 kuukauden mittaisen itsenäisen taiteellisen työjakson
avulla. Käytännössä työ jakautui muutamaan eri vaiheeseen:
1.
Kapseleiden ja sisällön valmistus
Kapselit
Olen
ammatiltani kuvanveistäjä ja valitsin ensimmäisten kapseleiden
materiaaliksi keramiikan. Saven työstäminen on itselleni
entuudestaan tuttua ja pystyn toteuttamaan kaikki työvaiheet
itsenäisesti. Keramiikka kestää myös hyvin korroosiota. Aloitin
kapseli-prototyyppien tekemisen kesällä 2014 ja sain valmiiksi kolme prototyyppiä, jotka ovat oheisissa kuvissa.
Teknisesti
kapselin tulee olla kaksiosainen, kosteutta keräämätön ja
avattavissa melko yksinkertaisilla työkaluilla. Visuaaliselta
ilmeeltään sen on tarkoitus olla kaunis, itsenäinen taideteos.
Erilaisten siementen tai perhosten koteloita varioivat muodot ovat
yksi mahdollinen lähtökohta. Lisäksi tietty käsintekemisen jälki
tekee kapselista helpommin lähestyttävän ja toimii viestinä, että
tämä esine on turvallista avata. Kapselin koko on aluksi n.
20/20/20cm.
Hankkeen
toteutuksessa on huomioitava olennaisena osana sen ekologiset
vaikutukset. Luontoon kätkettävät kapselit eivät saa sisältää
raskasmetalleja ja kapseleiden lukumäärää on tarkoin harkittava.
Kovin heppoisin perustein ei kannata valmistaa ja säilöä
tulevaisuuteen esineitä. Käsityönä valmistetut kapselit tosin
rajoittavat lukumäärää jo työlään ja hitaan valmistusprosessin
ansiosta. Sama harkinta on tehtävä myös sisällön puolella. Miksi
jokin ajatus on niin tärkeä, että se kannattaisi säilöä?
Kapseleiden
sisältö ja kysymys kielen säilymisestä
Sisälle
kapseliin on tarkoitus valaa pronssista tai valmistaa keramiikasta
erilaisia informaatiota välittäviä esineitä, viestejä
tulevaisuuteen.
Esineet
voivat olla esimerkiksi pienoisveistoksia tai sarja pieniä
reliefitauluja jotka muodostavat kuvasarjan. Sisällön osalta on
pyrittävä ratkaisemaan kysymys siitä, avautuuko niiden sisältämä
informaatio tulevaisuudessa. Kuinka kauas kestää kieli, entä mikä
kieli se on? Jos käyttää kirjoitusta, onko mahdollista liittää
mukaan jonkinlainen koodiavain? Ovatko kuvakieli ja muotokieli
sittenkin kirjoitettua universaalimpaa? Tätä voi hahmottaa
perehtymällä arkaaiseen sekä varhaisten korkeakulttuurien
taiteeseen. Molempien kohdalla merkkikielen avaaminen on melko
työlästä, mutta jo pieni veistos pystyy kertomaan katsojalleen
paljon informaatiota. Esimerkiksi vaikkapa perhepotretti, jossa isä
on veistetty huomattavasti äitiä suuremmaksi, tai toisinpäin
(arvoperspektiivi). Ilmeet ja asennot kertovat myös perheen
välisistä suhteista.
Ensimmäisissä prototyypeissä
liitin pienoisveistosten ohelle kolmella eri kielellä kirjoitetun
kielilaatan (mukaelma Rosettan kivestä, jossa kolme eri kieltä
toimivat hieroglyyfien koodiavaimena, kts. linkki 2).
Laajentuessaan hanke tukee myös
kielten säilymistä osallistujien käyttäessä omaa äidinkieltään
mukana kapseleiden informaatiossa. Yksi hankkeen osa-alue tuleekin
painottaa kielten säilymiseen. Esimerkiksi runojen kätkentä
kolmikielisinä savitauluina on toimiva tapa herättää keskustelua
uhanalaisten kielten säilyttämisen puolesta.
prototyyppi 1 |
proto 1. kielilaatta |
2.
Geokätköilyä koordinaateilla, sekä ilman koordinaatteja
Mitä
kapseleille on sitten tarkoitus tehdä? Aion seuraavaksi valmistaa 10 kpl
erilaisia kapseleita sisältöineen ja etsiä niille piilopaikkoja
maastosta. Tarkoitus on antaa joidenkin kätkentäpaikkojen sijainti
gps-tiedoilla yleiseen tietoon ja rakentaa tällä tavoin aikaa
myöten laajeneva geokätkö-taidenäyttely. Osa kapseleista sen
sijaan kätketään ilman koordinaatteja ainoastaan dokumentoiden
niiden sisältö valokuvin tai tekstein. Viesteihin tulee
sisällöllisiä eroja riippuen siitä, kohdistaako viestin omalle
ajalle vai tulevalle.
Etelä-Suomesta
löytyy paljon kallioista maaperää, jonka suojaisiin katvealueisiin
tai halkeamiin kapseleiden piilottaminen onnistuu. Maaperään
hautaaminen aiheuttaa liiaksi korroosiota joten kalliomaasto soveltuu
tarkoitukseen paremmin. Ovathan suomalaiset kalliomaalauksetkin
säilyneet melkoisen ajanjakson. Karkea yleisarvio on, että
ensimmäiset maalaukset on tehty noin 5 000−4 500
eaa(kts. linkki 3. s.5). Oikea sijainti kallion suojassa on ollut
yksi olennainen syy maalausten säilymiseen ja tämä tulee huomioida
myös kapseleiden kätkennässä.
Tarkoitus
tietysti on, ettei ilman koordinaatteja kätkettyjä kapseleita löydä
heti ensimmäinen marjanpoimija, vaan ne säilyisivät piilossa
vähintään muutaman kymmenen vuotta. Ulkopintaan kannattaa
kuitenkin kaivertaa kohtelias kehotus jättää siemen paikoilleen
mikäli joku sen löytää, sekä hankkeen yhteystiedot jotta löytäjä
voi selvittää mistä on kyse ja mahdollisesti raportoida
löydöstään. Koska projektin alkuvaihe on lähinnä symbolinen,
mitään todellista haittaa siitä ei seuraa löydetäänkö
kapseleita ´liian aikaisin´ vai löydetäänkö niitä koskaan.
Olennaisempaa on sen sijaan herättää ajattelua siitä mitä meidän
aikamme jättää jälkeensä ja mitkä asiat kulttuurissamme
olisivat säilyttämisen arvoisia.
3.
Projektin näkyvyys
Hankkeen
yksi merkittävä osa on luoda avoin keskustelufoorumi, jossa
jokainen asiasta kiinnostunut voi ilmaista oman näkökulmansa siitä,
mitä ajastamme tulisi säilyttää tuleville polville.
Aluksi
toimivin tapa on luoda internetiin oma esittelysivusto sekä
keskustelufoorumi hankkeelle. Vaikka aluksi teen työtä itsenäisesti
omalla rajallisella maailmankuvallani, on erittäin olennaista saada
mukaan muiden ihmisten näkökulmia sekä teoksia aiheesta.
Kapseleiden teko-ohjeiden valmistus on tarkoitus jakaa kaikkien
kiinnostuneiden saataville, jotta taiteilijat ympäri maailmaa
voisivat tulevaisuudessa osallistua kukin omalla maaperällään
hankkeeseen itsenäisinä tahoina. Erilaisilla kulttuureilla on
paljon toisistaan poikkeavia näkökulmia tarjottavaksi kysymykseen
siitä mitä on ´hyvä elämä´ ja näiden esille tulevien
näkemysten yhteen saattaminen olisi mielestäni hedelmällistä.
Luulen, että keskustelun kautta löytyy myös paljon yhteisiä
asioita kulttuurieroista huolimatta. Keskustelufoorumin kautta kaikki
kiinnostuneet voivat esittää esimerkiksi kirjoituksin tai
piirustuksin omia ajatuksiaan, joita kapseleiden tekijät voivat
vapaasti käyttää lähtökohtanaan omalle työskentelylleen.
Olkisavustusta |
proto 2 |
4. Hankkeen
nykyinen vaihe ja tulevaisuus
Keväällä
2015 järjestän pilotti-hankkeen oman opetustyöni ohessa.
Toteutan projektin Paasikiviopiston kuvataidetyöpajana
(toimin opistolla tuntiopettajana).
Työpajassa valmistamme kukin oman kapselin ja kätkemme sen
maastoon. Työpaja ja tulokset dokumentoidaan hankkeen kehittämisen
avuksi. Tämän pilottihankkeen avulla on myös tarkoitus selvittää
hankkeen soveltuvuutta taideopetuksen kehyksenä.
Aloitan
hankkeen itsenäisenä taideprojektina, mutta etsin
yhteistyökumppaneiksi asiasta kiinnostuneita taiteilijoita,
taideyhteisöjä, insinöörejä, tulevaisuudentutkijoita ja kaikkia
joita hanke vain kiinnostaa. Uskon, että aiheelle löytyisi
kiinnostusta taiteilijoilta sekä tiedeyhteisöiltä
maailmanlaajuisesti.
Kapseleiden ja niiden sisällön
valamiseen löytyy korroosiota paremmin kestäviä materiaaleja,
joiden käyttö mahdollistuu laajemmilla resursseilla. Sen sijaan,
että kulttuurin siemeniä ´viljeltäisiin´ maaperään
satunnaisesti kätkijästään riippuen, olisiko mahdollista saada
näitäkin siemeniä kätkettyä siemenpankkeihin?
Mielenkiintoinen
yhteistyökohde olisi myös Olkiluotoon valmistuva ydinjätteen
loppusijoitusluolasto. Luolaston rakentamisesta tehdyssä
dokumentissa sivuttiin hieman saman suunnan ajatuksia pohdittaessa,
miten luolasto merkitään tulevaisuuden ihmisille. Pitäisikö se
kätkeä mahdollisimman hyvin vai pitäisikö pyrkiä varoittamaan
mahdollisia tulevaisuuden arkeologeja? Ja jos heitä varoitetaan
luolaston sisältämästä vaarasta, mikä on silloin oikea kieli?
(kts. linkki 4. s.5).
Linkit:
2.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rosettan_kivi
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1444793541697
VastaaPoista"On köyhä ja lukutaidoton alkuperäiskansa, jolla on hallussaan mahtava salaisuus. Juurakon alle on kätketty ikivanha mäntypuinen lipas. Sen sisällä on hallitsijoiden kirjoittamia papereita, jotka antavan kansalle toimeentulon ja elämän.
Aarrettaan suojellakseen kylän asukkaat ovat valinneet keskuudestaan kolme eri perheisiin kuuluvaa miestä, jotka ainoina tietävät kätköpaikan. Jos yksi miehistä kuolee, kaksi muuta valitsevat tilalle uuden salaisuuden haltijan.
Näin aarre säilyy tallessa vuosisatojen ajan, kunnes se sodan melskeessä unohtuu – löytyäkseen vuosikymmeniä myöhemmin uudelleen."
***
"Osa papereista oli metsässä vietettyjen vuosien aikana tuhoutunut lukukelvottomiksi, mutta paljon oli säilynytkin.
"On ihme, että ne ovat säilyneet sellaisissa oloissa. Se lipas on ollut niin tiivis ja hyvin saumattu, että sinne sisälle ei ole päässyt kosteutta", hän sanoo."
Hah, itselläni oli juuri sama uutinen koneella auki. Hieno tarina todellakin tuo.
Poista